Petra ♡ Curre part. 1

Ajattelin tehdä tästä Curren tarinasta pienen erikoispostauspostaussarjan, koska yhdestä postauksesta olis tullut ihan huippupitkä ja halusin kertoa tämän kuitenkin tarkasti. Kaikkia ei varmaan kiinnosta, tekstiä tulee olemaan paljon, mutta koitan nyt kuitenkin kirjoittaa tämän niin saadaan eloa blogiin kun Seppo juoksee tunneilla. En sano mitään mihin mennessä tää on tehty, koska nää postaukset tulee viemään normia enemmän aikaa tehdä, enkä tiedä vielä kuinka moneen osaan paloittelen tämän.


Menin siis Currella ekaa kertaa 1.12.2005. Olin silloin 11-vuotias, ja ratsastin muistaakseni neljättä vuotta. Curre oli tuolloin 8-vuotias. En muista mitään tästä kerrasta, mutta päiväkirjamerkinnän perusteella tykkäsin jo ekalla kerralla. --->

(hui kun tästä on jo kauan, 7 vuotta...)

Sen verran muistan noista alkuajoista, että Currella oli jännittävää mennä, koska se lukeutui siihen aikaan niihin vähän vaikeampiin poneihin tallilla ja oli tietysti hienoa päästä hieman vaativamman ponin selkään. Myös Curren hoitaminen oli alkuun jännää, se oli poni, joka tiesi arvonsa ja paikkansa välillä vähän liiankin hyvin. Esim. Currea ei voinut mennä hakemaan laitumelta, vaan sen piti tulla luokse, tai itse asiassa portille. Tähän sitten tarvittiin usein kauranappoa ja ihmistä ajamaan se laitumen perältä portille. Jos Curren luokse olisi marssinut hakemaan sen, se olisi hyökännyt ja purrut. Sama oli myös karsinasta tullessa, aamuisin poni tuli innokkaasti ja kiltisti mutta jos sen jälkeen kun hepat oli haettu sisälle piti lähteä vielä tunnille sai taas pyydystellä ponia. Curre ei varsinaisesti ollut vihainen, vaan kiltti kun osasi toimia oikein, mutta normaaliin poniin verrattuna se oli kyllä aika ailahtelevainen ja vähän äkäpussi.

Curren luonne oli välillä vähän ärsyttävä ja eikä se oikein luonteensa puolesa sopinut ratsastuskouluun, ehkä osasyy oli kunnioituksen puute, mutta suurimmaksi osaksi Curre oli perinyt luonteensa äidiltään. Ainut ketä Curre kunnioitti ihan tosissaan oli tallinomistajan mies, se sai hakea Curren laitumelta ja karsinasta mihin kellonaikaan hyvänsä eikä poni ollut moksiskaan. Muille se esitti aina kovanaamaa, vaikka kovan ulkokuoren alla olikin herkkä poni. ♥

Näin ollen myös hoitotoimenpiteet jännittivät aluksi, muistan kun pelkäsin putsata Curren kavioita ja harjata sen päätä, koska pelkäsin, että se puree. Mutta ei Curre purrut hoitaessa, jos sitä ei ärsyttänyt. Sen kanssa vaan piti olla tarkkana, ettei pörrää liikaa sen turvan edessä ja muutenkin sen kanssa piti vain opetella toimimaan. Satulankin laitossa se näytti usein hapanta naamaa. Alkuun tallinomistaja joutui auttamaan minuakin paljon, mutta ajan kanssa opin luottamaan Curreen, lukemaan sitä, osasin toimia sen kanssa. Sain haettua ponin itse laitumelta sekä useimmiten myös karsinasta. Ja hoitotoimenpiteistäkin tuli helppoja ja myöhemmin autoin itse muita Curren kanssa.

Löysin tähän postaussarjaan myös jonkun verran vanhoja kuvia, jotka on tosin äärimmäisen noloja...