Suuren suuri treeni- ja kisapostaus

Viime viikko oli kerrassaan treenintäyteinen, ai että! Aloitan selostamisen samantien, ettei postauksesta tule ihan liian pitkä.

Tiistaina mulla oli Haaramäessä Marjon valkka Santulla. Aloitin tunnin itsenäisellä alkuverkalla. Sen jälkeinen tsekkailu avasi mun silmiä... humputtelin koko verkan ilman ajatusta. Lähettiin hakemaan kunnollista ratsastusta sitten D-kirjaimen mallisella tehtävällä päädyssä, eli kaksi kulmaa ja kaari. Tätä ensin käynnissä, sitten ravissa ja vielä laukassakin. Tosi jännittävää miten yksinkertaisilla jutuilla saa hevosen hyväksi. Työstämistä jatkettiin ympyröillä, volteilla ja ihan vaan suoralla uralla. Kun lopussa palasin ravissa D-tehtävälle, Santtu väläytti niin makeeta ravia että huh! Tunsin kunnolla selkään kuinka se ravasi ihan jousilla, niin siistiä.

Ei varmaan saa kuvia tunnista, jos ottaa mukaan kameran josta on akku loppumaisillaan. Petra kuitenkin kuvasi puhelimella videon. Mun mielestä Santun ravi on tossa hyvännäköistä, mutta omassa istumisessa on vielä tekemistä. Vitsi kun pääsis tuohon liikkeen päälle vain rennoksi, ees noin niinkuin ihan videon alussa.

Keskiviikkona vaihdettiin sitten lajia. Hyppäsin Lätyllä Ponilaaksossa Marjon valkassa. Olin tosi innoissani kun olen oottanut Lätyllä hyppäämistä niiiiin kauan! Verkkojen jälkeen otettiin puomeilla vähän väistöä ravissa, ei sujunut sitten yhtään. Kun päästiin tulemaan puomit vain suorana laukassa, alkoi sujua jo. Kuuliaisuus säilyi kavalleteillakin. Esteillä kun sain kiinni hyvästä laukan rytmistä, ylittyi monet suhteutetut linjat mukavasti. Loppuun tultiin rataa 90cm korkeudessa. Meni tosi kivasti ja oli hyvä fiilis. Sarjalle päästin liian lähelle ja puomi tuli alas, mutta muuten hyvä :-) Kuvia ei ole koska vesisade ....

Torstaina jatkettiin sitten Santun kanssa harjoituksia, taas Marjon valvovan silmän alla. Nyt oli kuulemma tehokkaat alkuverkat ;) Haettiin alkuun hyvä touchi samoilla tehtävillä ja ajatuksilla kun tiistainakin. Keskityttiin myös heb:3 tehtäviin. Meni vaan niin hyvin että huhhuh :-) Ratsastin radan vielä kaksi kertaa, ensin raippa kädessä ja sitten ilman. En tiedä mikä siinä on, että aina kun ratsastan rataa (oli se sitten koulu- tai esterata) tulee pieni jännitys. Siis ihan tunneillakin. Näkyi kuulemma selkeästi. Yritin hakea rentoutta itseeni ja toinen rata oli sitten jo parempi. Lopetettiin hyviin fiiliksiin ja keskusteltiin vielä kisaverkoista ja miten saisin unohdettua jännitystä kisaradalla.

Perjantaina kävin vielä nopeasti ratsastamassa Santun. Hain sen taas kuulolle samoilla hyväksi todetuilla kikoilla. Sujui kivasti ja menin vielä pari pätkää radasta. Kun viskasin raipan pois hävisi liike kokonaan... Hetken olin huolissani, mutta kyllä se sieltä taas löytyi.

Lauantaina olikin vuorossa koulukisapäivä. Menin aamupäivällä katsomaan kamoja valmiiksi, pesemään ne ja ehostamaan Sandelssia. Oli outoa kun kisoihin lähtö ei ollut kukonlaulun aikaan. Mun startti oli siis vasta 16:30. Kaikki saatiin reilaan sujuvasti ja lähdettiin hyvissä ajoin ajelemaan kohti kisapaikkaa. Varsinkin vieraalle kisapaikalle mennessä on ihan mukava kun on ylimääräistä aikaa katsoa paikkoja kiireettä.

Paikanpäällä katsottiin muutamat radat ja chillattiin hetki tuttujen kanssa. Sitten mentiin ajoissa laittamaan Santtua. Verkkaamaan menin maneesiin ja Marjo tuli onneksi mukaan auttelemaan. Kuten ehkä saatoitte arvata, verryttelin taas samoilla kikoilla. Meni hyvin ja ratsastinkin kuulemma tehokkaasti. Neljä seuraavaa ratsukkoa pääsi aina kisaradan viereiselle kentälle verryttelemään ja matkasin sitten sinne. Otin siellä kaikki askellajit läpi. Sitten käveltiin aika pitkään. Meitä edeltävän ratsukon siirtyessä kentälle otin vielä askellajit läpi ja sitten mentiin. Radalla ennen vihellystä otin laukkaa. Näin siksi, että se on meille ravia helpompaa ja laukan jälkeinen ravi on aina parempi. Santtu ei onneksi katsonut tuomarikoppeja sen kummemmin.

Radasta ei meinaa oikein koskaan muistaa mitään jälkikäteen. Fiilis oli kuitenkin ihan hyvä, koska ei hyydytty ollenkaan siten kun Killerin kisoissa. Kaikkea pientä vibaa mahtui kuitenkin joukkoon. Mm. alkutervehdyksessä oli vähän maltti kateissa, välillä esiintyi poikitusta ja käynneissä tuli tahtirikot. Ajatus ei taaskaan pysynyt kunnolla kasassa radalla ja tulee pientä huolimattomuutta. Kuulemma olisin saanut paremmin ratsastaa tehtävät pisteissä, mutta paperissa siitä ei erikseen onneksi huomautettu. Meno oli turhan jännittynyttä tuomareiden makuun ja tästä huomautettiin myös loppukommenteissa.

Rata oli ihan selkeästi parannus Killerin heB:3:sta, mutta silti oli vähän sellainen harmitus, että olisi pitänyt parantaa vielä paljon enemmän. Etenkin prosentit olivat pettymys: 56,136%. Killerillähän sain 59,205%, jota oli luonnollisesti tavoitteena parantaa. Ketutti, mutta tästä on taas suunta ylöspäin. Ehkä tärkein on kuitenkin se, että itse rata meni paremmin, fiilis oli parempi ja ei hyydytty.

Kisakuvat © Tuire Karpiola

Lähdettiin oikeastaan melkein samantien ajelemaan kohti kotia. Perillä purettiin Santtu ja kamat kivassa kaatosateessa. Kun oltiin valmiita lähdettiin vielä Ponilaaksoon rakentamaan esterataa seuraavalle päivälle.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa ne KeSeRa:n seurakisat ihan Ponilaaksossa. Sain startata Lätyllä kaksi luokkaa, 80&90cm.

Radat oli perusmukavat, ysikympissä ehkä hiukan haastavampi kuin kasikympissä.
Lätty oli ihanan kreisillä päällä pienoisen lomailun jälkeen, mutta se oli vaan tosi positiivinen asia! Oli ihana hypätä kun hevonen oli tosi intona ja villitteli välillä. Saatiin kasikympin verkassa tosi kivoja hyppyjä ja oli hyvä fiilinki lähteä radalle. Hyvällä ratalaukalla tuntui sujuvan tosi näppärästi. Lätyn kanssa ei ole koskaan ollut noin mukavan ja helpon tuntuista hypätä. Harmittavasti sarjalle annoin tulla liian pitkänä, tultiin vähän lähelle ja puomi lähti matkaan. Muuten kyllä oikein hyvä rata ja hyvät hypyt! Mitään jakoa ei kuitenkaan ollut sijoituksiin perusradan neljällä virheellä.

Ysikympin verkka sujui samaan malliin hyvin. Paitsi yksi hyppy jäi kauas ja tehtiin ihan kreisiloikka, ja kerran tuli tökkö okserille omasta mokasta kun ei silmä toiminut. Radalle lähtö jännitti vähän, koska halusin niin kovasti paikata edellisen luokan mokani. Rata sujui taas oikein hyvin ja sarjakin ylittyi hyvästä paikasta puhtaasti. Suoran suhteutetun okserilta ja loivan kiemuran tyyppiseltä tieltä lähti puomit matkaan... Se vähän harmitti, mutta fiilis oli muuten loisto.

Puhtaita ratoja ei kuitenkaan tullut yhtään ysikympissä, joten sijoituin tokaksi! Olin niin onnessani, että sain kun sainkin ruusukkeen tämänkin kisaviikonlopun aikana :-) Tuomari kehui, että oli hyvännäköistä ja sujuvaa menoa. Tähän oli hyvä päättää kisaviikonloppu! Voi kun olisi useamminkin mahdollisuus kisata näin paljon, oli vaan niin kivaa, vaikkei kummempaa menestystä saavutettu.

Kuva: Henna K

Jos ei erikseen ole muuta mainittu, kuvat © Petra :-)

Voi vitsi oli vaan niin kiva viikko kun pääsi joka päivä ratsastamaan ja oikein kunnolla. Alkoi jopa harmittaa, ettei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta tavallisesti ratsastaa niin paljon kun haluaisi. Ratsastamaan kun oppii vain ratsastamalla ja kehitys on hidasta jos ei toistoja tule. Tällaiseen viikko-ohjelmaan upposi aika tehokkaasti viikon palkat, mutta olen nyt luvannut itselleni, että tämän välivuoden aikana saa käyttää rahaa ratsastukseen vähän tavallista enemmän ja menen valkkoihin ja kisoihin jos on mahdollisuus. Sitten opiskelijavuosina ei kuitenkaan ole enää mahdollisuutta nauttia heppaharrastuksesta ainakaan samassa mittakaavassa.

Tänään oli estevalkka Lätyllä, siitä tulossa postausta lähipäivinä ;) Stay tuned!