Muistanko edes milloin mulla on viimeksi ollut näin hyvä fiilis "estetunnin" jälkeen?
Muistanko milloin ponia on viimeksi saanut jarrutella?
Muistanko milloin olen kokenut itse onnistuvani näin hyvin?
Kaikkiin näihin kysymyksiin vastaus on: ei, en muista.
Maanantaina se tapahtui, tai kaikki tämä.
Olin siis kavaletti tunnilla Makkaralla. Alkuverkoissa oli tarkoitus jumppailla ponia vähän gramaaneilla, koska koulutuppaus puoli on jäänyt vähille viime aikoina. Mutta meninkin sitten koko tunnin gramaaneilla, koska "hypättiin" niin pieniä, etteivät gramaanit haitanneet. Nyt ei kenenkään tarvitse ihmetellä niitä videossa.
Alkuverkoissa käveltiin lyhyen kannattimilla olevan puomin yli, hepat saivat vähän lapajumppaa. Tätä puomia ollaan käytetty ennenkin estetehtävissä, muttei kannattimilla. Makkara taisi kerran päästä puomin yli pudottamatta sitä.
Sitten jatkettiin pääty-ympyrälle, jossa oli kolme puomia. Ylitykset sujuivat ravissa ja laukassa ihan mallikkaasti ja saatiin halutut askelmäärät, poni liikkui aika hyvin.
Sitten laukattiinkin pätkäpuomin yli, joka oli nyt maassa, jatkettiin kaari neljälle laukkapuomille, joilta matka jatkui kavaletille. Tähän väliin piti tehdä mahdollisimman monta askelta, mutta ponski yllätti eikä antanutkaan kiinni välissä kovinkaan hyvin. Moittia ei tosin ponia voinut kun se kerrankin iloisesti liikkui! Marjokin sanoi "musta on kiva nähdä, kun se ei ota sun pidätettä vastaan, nyt se näyttää siltä, että sillä on hauskaa!" Ja jepp siltä se tuntuikin! :)
Loppuun tultiin vielä suoraa jumppalinjaa. Tässä piti pysyä peppu koko ajan ilmassa, eli ihan loisto tehtävä mulle! Jalustimien lyhennyksen jälkeen alkoi homma sujua tosi hyvin ja mä onnistuin!!
Mulla oli ihan vakaa helppo ja hyvä olo, eikä ylhäällä pysyminen tuottanut ongelmaa. Tän kanssa on takuttu nyt koko syksy ja vihdoin mä löysin sen asennon, mikä pitääkin olla. Voutsivou mikä fiilis!! Ehkä pieni ja helppo asia toisille, mutta mä olin tosi iloinen kun tää nyt onnistui, koska mulle se on tuottanut hankaluuksia.. Johan tätä se 10 vuotta harjoteltiinkin, Marjokin sano XD
Nyt kun tiedän, miltä sen pitää tuntua, miten mun pitää olla, osaan ehkä hakea jatkossakin tuota olotilaa ja asentoa. Vihdoin oon saanut iskostettua sen asennon lihasmuistiin ja avainsana mulle tunnilla oli "vatsa edellä". Näin en könötä liikaa eteenpäin ja painopiste tulee oikeaan kohtaan. Mä vaan tajusin niin paljon jotain uutta!
ps. Jätin videokoosteeseen äänet, kun joskus on toivottu, että opettajan kommentitkin kuuluisivat, mutta laitoin myös musan taustalle soimaan. Kiitos Pinjalle kuvaamisesta!
pps. Tästä piti tulla tiivis postaus, mutta se jotenkin kummasti levisi ja harvinaisen sekavakin tästä tuli, koska oon liian fiiliksissä kertoakseni selkokielellä :--D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti