Mitä meille on vuoden aikana tapahtunut?

Matrix on ollut Ponilaaksossa nyt suunnilleen vuoden päivät. Näihin aikoihin se viime vuonna tulla tupsahti Kirjavan kanssa. Ja hyvin ne ovat paikkansa löytäneet Ponilaaksossa. Ensimmäisen kerran näin ponin liikkeessä estetunnilla, musta se näytti vallan kivalta ja halusin mennä sillä itsekin. No kuinka ollakaan seuraavan päivän tuntilistassa luki Petra - Matrix (este). Ja siitähän se sitten lähti!

 

Vuotta myöhemmin voin sanoa, että ponin kanssa on ollut kiva tehdä töitä ja se on opettanut mulle paljon uutta. En myöskään silloin osannut odottaa, että vuodesta tulisi sellainen kuin tuli. Matrix makkara murunen on kuitenkin hurjan ihana poni ja kiva kun se vähänniinkuin lunasti paikkansa edesmenneen Curren tilalle. Nyt palataan kuitenkin kuluneen vuoden tapahtumiin.

 

Ensimmäinen estetunti sujui ihan hyvin, alkuun toki oli hakemista, mutta lopuksi hypättiin jo rataa ihan sujuvasti. Jo samalla viikolla starttasin sillä tallin estekisoissa 25.11.12 70cm luokan ja sijoituttiin toisiksi!

 

Tästä eteenpäin meninkin ponilla tunneilla aika paljon. Ja liikuttelin sitä välillä itsenäisestikin. Koulupuoli oli alkuun hieman hakusessa ja ei ihan löydetty yhteistä säveltä. Esteet sujuivat pääosin ongelmitta. Alkuaikoina poni ei ollut kovinkaan reipas hypätä, mutta helmi-maaliskuun tienoilla se sai ihankuin jonkin piristysruiskeen ja muuttui eteenpäinpyrkiväksi.

 

ei meillä aina ihan putkeen esteetkään mennyt..

 Koko alkuvuoden tammikuusta toukokuuhun se myös säikkyi ja "sekoili" ihan kohtalaisen paljon. Jopa niinkin paljon, että tuntilaiset sieltä muutaman kerran muksahtelivat alaskin.. Usein mm. katsomopääty oli ihan ylitsepääsemättömän kamala ja poni saattoi tehdä täyskäännöksen, jos Marjo liikautti kättänsä/jalkaansa maassa. Mua tämä ei haitannut, sillä poni pursui energiaa ja liikkui hyvällä motivaatiolla, tunneilla tämä käytös vaan oli vähän hankalaa..

säikkyilyä

 Käytiin muutamissa valkoissa talvella hyppäämässä ja kisaltiin tallin kisoissa. Menin Makkaralla lähestulkoon kaikki tunnit ja koulupuolikin alkoi sujua edes jotenkin. Välillä meinasin kyllä turhautua tuon koulun kanssa, mutta mulla vaan oli semmonen tunne, että kaiken sen hankaluuden alla on laatua ja ihan kiva kouluponi.

 

koulua kevät 2013

Välillä hommasta ei tullut mitään, en saanut tunneilla tehtyä tehtäviä sen vuoksi, että mulla oli alla niin säikky ja kyttäävä poni, tai sen takia, että mikään ei vaan onnistunut (muut tekivät avoja ja minä yritin saada ponin asettumaan sisäänpäin, niin että se on tuntumalla..). Myöskin laukkatyöskentely tuotti alkuun vaikeuksia, sillä ponilla ei ehkä ollut voimaa kantaa itseään, se ei tukeutunut kuolaimeen ja en saanut siihen minkäänlaista touchia laukassa.

 

Toukokuun 2013 makkara oli mulla kokonaan ylläpidossa, se oli kyllä superkiva aikaa! Väännettiin koulua, hypättiin ja tehtiin kaikkea kivaa. Toukokuussa olivat myös seuran estemestaruudet, joissa saatiin sennumestaruuspronssia. Koulupuolikin alkoi olla sen verran hanskassa, että uskaltauduin koulukisoihin. Mentiin kotona heB luokka. Poni kuitenkin hyytyi totaalisesti radalle ja tuloksessa ei ollut kehumista.

 

 

Toukokuussa lähdettiin myös ekan kerran muualle kisoihin! Olin ihan superhappy, koska Curren kanssa kisailut jäivät hyvin vähälle, niin oli pitkästä aikaa kiva päästä muualle. Käännettiin koppi kohti Kangasalaa, hyppäsin 80cm ja 90cm. Kasikympissä sijoituin ja ysikympissä otettiin yksi kielto, kun en tarpeeksi ratsastanut. Menestyksestä innostuneena lähdettiin vielä uudestaan Kangasalle 8.6. Näistä kisoista jäi kyllä ainoastaan hyvät muistot!

 

Kesän poni teki tunteja aika tiiviisti, enkä mennyt sillä kovin paljoa. Välillä pienten leirien aikaan liikutin sitä. Makkara kärsi ötököistä alkukesästä aika paljon, sillä oli rinnukset ihan verillä aina, raukka. Omalla leirillä heinäkuussa väänsin sillä koulua ensimmäistä kertaa kangilla, ja voi miten poni oli hieno! Toukokuussa tuo kouluratsastus parantui huomattavasti ja leirilläkin mentiin harppauksin eteenpäin.

leirimuistoja

Loppukesästä oli taas muutamia valmennuksia ja kisakalenteri täyttyi. Otettiin tavoitteeksi hypätä aluejoukkuemestaruuksissa 100cm ja treeneissä lähdettiin nostamaankin rimaa vähän korkeammalle. Treenit sujuivatkin hyvin ja päästiin ihan hyppäämisen makuun kotona. Kisoissa saatiin tulos yhdestä metristä, kahdessa muussa meidät hylättiin. Tavoite jäi saavuttamatta ja tuohon aikaan painittiinkin vähän ongelmien kanssa.

Poni ei liikkunut eteen kisoissa ja tuntui menettäneen mielenkiinnon hyppäämiseen. Enkä itse osannut auttaa asiaa, vaikka periaatteessa mulla oli avaimia tiedossa ongelman ratkaisuun. Ei ehkä kumpikaan luotettu toisiimme epäonnistumisten jälkeen ja metrin hyppääminen osoittautui meille molemmille liian suureksi haasteeksi.

 

Laskettiin sitten vähän tasoa ja jouduin tosissani psyykkaamaan itseäni. Jotenkin ryvettiin tuonkin ongelman läpi ja meno muuttui taas molemmille osapuolille mukavaksi ja parit kisat päästiinkin starttaamaan hyvillä fiiliksillä! Kisakausi päästiin päättämään ihan kivoin fiiliksin, vaikka viimeisten kisojen tulokset jäivätkin huonoiksi.

 

Tällä kaudella kisastartteja yhteensä: 21? (2 koulua, loput esteitä)

Alueluokkien startteja: 11 (joista 3 hylättyä)

Ruusukkeita: 6

 

Kouluratsastuksessakin päästiin eteenpäin sen verran, että startattiin syksyllä kotona heA luokka, josta jopa päästiin läpikin, hyvä me!

Etenkin koulupuolella ponin ratsastettavuus on kyllä vuodessa parantunut, vaikka vielä onkin paljon tekemistä, jos pyrkii oikeasti hyvään. Esteillä meno on muuttunut tasaisemmaksi  ja mulle itselleni tuo poni on antanut paljon, sillä ollaan päästy hyppäämään vähän isompia ratoja sekä yksittäistä ja mun esteistunnalle tuo poni on tehnyt todellakin hyvää.

 

Kokonaisuudessaan erittäin antoisa vuosi tuon ponin kanssa ja etenkin tuosta kisaamismahdollisuudesta olen todella iloinen! On huippua päästä kisaamaan, tästä en voi kiittää muuta kuin ponin omistajia, että he ovat positiivisin mielin kisoihin lähteneet. Makkara on muutenkin tosi kiva poni, se ei anna paljoakaan ilmaiseksi, mutta yrittää kyllä parhaansa kunhan ratsastaja osaa vaatia. Se on myös tosi opettavainen, sillä jos mokaan kunnolla, ei olekaan yhteisymmärryksen säilyminen mikään itsestäänselvyys, se ei anna ratsastajan virheitä anteeksi, saati korjaa niitä, läheskään aina. Toisaalta se on aika "tunneherkkä", jos mä en ole täysillä menossa mukana, ei ole sekään. Se vaatii sen tietyn fiiliksen, että palaset alkaa loksahdella paikoilleen.

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte ja toivottavasti mulla on tuon ponin kanssa vielä monta mukavaa yhteistä hetkeä edessä! Kevääseen saakka ainakin ratsastusharrastus jatkuu vielä aktiivisena (se on varma juttu!), mutta jatkosta onkin sitten hankalampi sanoa, kun täytyy lähteä opiskelemaan.

Kiitokset hurjasti kuvaajille!Videolla pätkiä vuoden takaisesta kohti nykypäivää.

Kommentit on tervetulleita ;)