Lainaratsu

Heipsansaa pitkästä aikaa. Pikkukiireet ovat hieman verottaneet viime aikoina bloggailua, mutta nyt olen täällä taas!

Tähän päivään mahtuikin tavallisesta poikkeavaa heppailua, sillä pääsin menemään Idan hepalla Kallella. Olin kyseisellä hepalla mennyt kerran aiemminkin syksyllä, jolloin Ida huijasi mut myös hyppäämään! Reippaana tyttönä olin tallilla jo ennen aamu yhdeksää ja laittelin hepan kuntoon karsinassa, kun se vielä samalla söi aamupalaansa. Maneesissa oltiin 9.30 ja ratsastin noin tunnin verran.

Alkukäyntien jälkeen otin ohjat ja tein muutamat pysähdykset ja pikkupätkät väistöä. Sen jälkeen keventelin ihan rauhassa molemmat suunnat tehden päätyihin vähän ympyröitä ja etsien taas nappuloita kuinka Kalle toimiikaan. Tässä vaiheessa se oli vielä vähän jähmeä ja hidas liikkumaan, mutta oon ehkä tottunut vaan noihin poneihin kun ei niillä mene aikaa vertyä :D

Ensimmäisessä "laukannostossa" sitä taas huomasi olevansa vieraan hevosen selässä ja tilanne muuttui koomiseksi, miten laukannosto voikin olla niin vaikea tehtävä. Me ei olla Kallen kanssa ihan samalla aaltopituudella noissa nostoissa ja sainkin sen kanssa nostot onnistumaan ehkä 1/5 kerrasta. Ja ne epäonnistuneet ei ole pelkästään huonoja, vaan en saa laukkaa nousemaan ollenkaan. Huvittavaa sinänsä, mutta jokainen hevonen toimii vähän erilailla ja varsinkin kun on tottunut tuntihevosiin, tuntee joskus olevansa hieman hukassa herkkien yksärien kanssa.

Verkkailujen jälkeen nostin jalustimet ristiin kaulalle, miten niin poniratsastaja ei osaa istua hevosen isoissa liikkeissä...? Tein raviväistöjä&avoja pitkällä sivulla ja toisella pitkällä sivulla laukkasin. Tein samaa kuviota molempiin suuntiin ja ai, että oli ihanaa kun pystyi vaan fiilistelemään, kun hevonen toimii. Pienet merkit vaan ja ahh Kalle väistää ja ravaa yhtä aikaa (toisin kuin tuntihepat), vänkäämättä mihinkään suuntaan.

Ihan fiiliksissä siis ratsastin, vaikkei meidän yhteistyö todellakaan saumatonta olekaan kokemuksen puutteen vuoksi. Pikkufibat eivät siis haitanneet ja kyllä sitä vaan taas tajusi, että kaipaa enemmän tuollaista ratsastusta. Pakko se on myöntää, että nuo ratsastuskoulutunnit tuntihepoilla alkaa olla tässä iässä jo aika nähty juttu.

minä tekemässä mössöjä, ei niin tuttua hommaa..

En nyt halua mitenkään itseäni kehua tai väheksyä tunteja, mutta olisi kiva päästä välillä osaavimpien hevosten selkään, joilla on oikeasti annettavaa minulle, jotta voisin kehittyä enemmän. Tuntiheppojen kanssa se on enemmän ja vähemmän sitä niiden läpiratsastelua, jos tahtoo panostaa toimivaan hevoseen tunnilla. Mutta pitää nauttia edes tästä mahdollisuudesta ratsastaa, ei ne tunnitkaan huono vaihtoehto ole ja kyllä minä sinne enemmän kun mielelläni menen!! Tällaiset yksärimahdollisuudet ovat vaan enemmän kuin tervetulleita tässä iässä ja tuovat lisää intoa harrastamiseen!

 

Idalle kiitokset!