Mintyn ratsutusta

Mintyn puuhista ei nyt olekaan hetkeen ollut juttua blogin puolella, tai lähinnä, nyt on pienellä aikaa tapahtunut paljon kertomisen arvoista!

Viime viikolla "ratsutettiin" ponia useampaankin otteeseen. Olin Marjon kanssa kentällä, nousin selkään ja käveltiin tavalliseen tapaan kierros. Sitten mulle sanottiinkin: "mä päästän sut nyt irti!" ja se oli menoa se... Ei sentään lauseen varsinaisessa merkityksessä, poni oli rauhassa ja käveli suunnilleen sinne minne minä halusin. Mutta tämän jälkeen, olenkin kävellyt joka kerta "itsenäisesti" hetken verran. Ollaan harjoiteltu pysähtymistä, liikkeelle lähtöä ja kääntymisen alkeita eli lähinnä irrottu pitkällä sivulla uralta ja palattu takaisin. Kääntyminen tuottaa välillä hieman päänvaivaa mutta pysähtymiset alkaa olla hallussa.

Tänään me otettiin taas suurensuuri edistysaskel! Tällä kertaa muutaman käyntikierroksen jälkeen mun korviin kuuluikin käsky "otappas vähän ravia!". Syvään hengitys, pikainen ajatuksenjuoksu mitä teen ja miten teen ja ajatuksista tekoihin. Toisen käden sormien puristaminen jouhien ympärille, kropan valmistautuminen sinkoamiseen ja napakka käsky samallalailla kuin juoksuttaessakin "ravi", kevyt pohkeen painallus ja naksutus..

..Ja tadaa poni siirtyi raviin (ilman sinkoamisia), ravasi hienosti pitkän sivun, koitti jäädä päätyyn jumittamaan, mutta siirtyi kun siirtyikin uudelleen raviin ja niin me kevenneltiin kuin vanhat tekijät. Todellisuudessa ravaamamme matka tuskin oli edes kahta kokonaista kierrosta, mutta huikeata silti. Ja Marjon sanoja lainaten "se on ihmeellinen ja harvinainen varsa, sillä on TAHTI, se tikkaa tuota ihan samaa ravia koko ajan !!" ja siltä se tosiaan selkään tuntuikin.

Harppoen ollaan siis menty koulutuksessa eteenpäin. Ja tänään puhuttiinkin, että kohta on poni valmis suuntaamaan maastoon + ensimmäiset laukat ovat toiveissa ihan lähitulevaisuudessa. Niistä lisää, kun tapahtuu taas jotain kertomisen arvoista! Mulla olisi myös salaisena toiveena saada edes yksi kuva kun olen tuon ponin selässä, mutta pidetään se salaisuutena jookos ;) Ehkä sekin päivä vielä koittaa!

Yllä olevat pressukuvat tiistailta. Irtojuoksutuksen jälkeen tutustuttiin vähän pressuun ja se oli Mintylle ihan no problem. Tökki turvallaan, käveli sen yli ja seisoi kuin tatti paikoillaan, kun "harjasin" ponia pressumytyllä.

Hassua, että se on muuten niin sähäkkä, mutta sitten taas tuommoiset jutut eivät sitä hetkauta! Hyvä juttu tietysti, on se vaan fiksu ja ihana :-)

Tulipas pitkät stoorit tällä kertaa..