Ponilaakson Alma - Muistoissa ♥

Loppuvuodesta (30.12.2013) tuli aika päättää minullekin tärkeän ponin, Alman tarina. Poni meni nopeasti huonoon kuntoon suolikiertymän seurauksena ja lopettaminen oli ainoa ja paras ratkaisu. Alman muistoksi palaan tässä postauksessa meidän tarinamme kohokohtiin...

En ole kasannut muistovideota, joten tässä postauksessa höysteenä toimivat vanhat tekemäni videot.

Muistan aika hyvin päivän 26.4.2010 kun olin kentällä ratsastamassa rästitunnillani. Tunnin aikana traileri kaarsi tallin pihaan ja kyydistä tuli ruskea tavallisen ja rauhallisen näköinen poni. Poni oli tuotu Virosta ja se oli tulossa tuntiponiksi. Kurkin ponia ratsastaessani minkä pystyin ja se oli ihan mukavan näköinen. Seuraavana päivänä oli vakiotuntini ja yllätyksekseni listassa luki "Alli", joksi poni kutsuttiin ennen Alma-nimen muodostumista. Olin siis ihan ensimmäinen Ponilaaksossa, joka ponin selkään pääsi! Olin tosi innoissani, mutta samalla vähän jännittikin. Tunti meni hyvin ja tykästyin. Muutamat kerrat meninkin koulua rauhallisella, mutta kivalla ponilla. Varsinaisesti kaikki alkoi  kuitenkin siitä kun päästiin hyppäämään, se oli menoa se. Poni oli täynnä intoa ja kierrokset nousivat nopeasti nollasta sataan. Se oli paljon kuumempi kuin muut ratsastuskoulun ponit ja tykkäsin kovasti hypätä ponilla, joka paloi halusta siihen touhuun.

 

26.4.2010, Ensimmäinen päivä uudessa kodissa

 27.4.2010, Ensimmäistä kertaa Alman selässä

  Musiikki 10+, mutta tässä ensimmäiset materiaalini Almasta ja ekoja ratsastuksia.
Alma ei siis ollut Ponilaakson kasvatti, vaikka nimestä voisi niin luulla. Rekisteröinnin yhteydessä se vaan nimettiin tuolla nimellä erinäisten säätöjen takia.

Kesällä aloin käydä kotitallin valmennuksissa tällä tykkiponilla ja ne sujuivat poikkeuksetta hyvin. Hauska muistella, että jouduin aina ennen valmennusta verkkaamaan kunnolla ponia jottei se olisi niin kuuma ja malttaisi keskittyä hyppäämiseen. Olin ollut kauden 09-10 alueen ponien estevalmennusringissä Ballerinalla, mutta loppukaudesta vaihdoin kuin vahingossa ratsuni Almaan. Kerkesimme käymään muutamissakin aluevalkoissa. Siellä emme aina niin helpolla päässeet tehtävien ollessa vähän teknisempiä, mutta hyvät muistot niistäkin on jääneet.

  Aluevalmennuksesta 21.9.2010. Olimme kaikkiaan neljä kertaa aluevalkassa, jos en väärin muista.
Sitten koitti tärkeä päivä, jota edelleen muistelen hymyssä suin. Hyppäsin Almalla elämäni ensimmäiset aluekilpailut 12.9.2010, joissa ratsastettiin samalla alueen joukkuemestaruus. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta jännitin silti. Seuraluokka 70cm meni puhtaasti, mutta se oli melkoista sählinkiä. Mestaruusluokkaamme 80cm lähdettiin ihan eri meiningillä ja sieltä tulikin puhdas rata sijoituksena 6/23.
Myös muilla joukkueestamme meni hyvin ja sijoituimme yhdeksästä joukkueesta lopulta pronssille. Fiilis oli niin hyvä!

Kiertelimme muutamat aluekilpailut, mutta ponin into ei ollut aina enää entisellään. Kielsimme muutamaan otteeseen uloskin. 7.11.2010 Polleparkissa 80cm AM5 sijoituimme sijalle 6/29 ponin ollessa hyvällä moodilla.

Talvi treenailtiin ja käytiin valmennuksissa enemmän ja vähemmän. Ponivuoteni olivat jo ohitse, mutta silti pääsimme vielä seuraavallakin kaudella starttaamaan alueelle. Toiset hyvin muistissa olevat kilpailut olivat vuosi joukkuemestaruuksien jälkeen, 11.9.2011. Menimme alle seuraluokan 70cm A.1.0 puhtaasti. Varsinainen kilpailuluokka olikin 90cm AM5, josta saimme meille aivan äärimmäisen hyvän perusradan. Näihin aikoihin Alma ei ollut aina niin motivoitunut esteistä, tuli jonkun verran kieltoja ja meno oli hyytynyt huomattavasti siitä mitä se oli ollut. Perusrata, joka oli meille jo hiukan haastavampi 90cm, meni hyvällä imulla ja kaikki puomit pysyivät kannattimillaan. Oltiin voitettu itsemme jo tuon radan jälkeen ja vieläkin ihmettelen miten se menikään niin hyvin. Tiesin uusinnan 100cm, olevan meille jo vähän liian suuri. Ei oltu sitä korkeutta ratana koskaan hypättykään. Toivoin ponin jaksavan samalla draivilla vielä uusinnan, mutta kahden radan jälkeen siitä ei ollut tietoakaan. Meno tökkäsi ensimmäiselle okserille. Tätä ei jääty harmittelemaan, sillä tältä reissulta kaverini Ida toi Patun kanssa ponien aluemestaruuden kultaa kotiin, vitsi mikä reissu! :)

Näiden kisareissujen ja tämän kauden jälkeen oli poneilla kisaaminen jätettävä taakse. Almalla menin kuitenkin edelleen viime vuosina jonkun verran tunneilla. Alma jäi muistoihini persoonallisena tammaponina, jota kuvaisi hyvin "ollakko ihan kamala vai kamalan ihana". Se oli jokotai, ja koskaan ei tiennyt kumpi päivä oli tiedossa. Hyvinä hetkinä se oli yksi parhaimmista poneista, joilla olen ratsastanut. Olen kiitollinen kun sain kokea yksiä harrastukseni tähänastisia huippuhetkiä juuri Alman kanssa. Kisaaminen oli aina sitä mistä olin haaveillut, ja Alma onkin tähän mennessä ainoa poni jolla olen alueella päässyt esteitä kilpailemaan. Poni kuljetti kokemattoman ja pelokkaan kuskin vauhdilla maaliin ja opetti myös pettymyksiin. Tuli todella haikea olo kun kirjoittelin tätä tekstiä sekä katselin vanhoja kuvia ja videoita muistellen ihanaa ponia ♥

Lepää rauhassa Ponilaakson Alma ♥

...Ja välillä laukkaile laitumilla niin kovaa kuin sielu sietää!