Same old empty feeling in your heart

Vuosi sitten...

Olin tallilla töissä ja auttelemassa Idan kanssa sennuleirin aikaan. Oltiin saatu päiväheinät jaettua ja istuttiin Kirstin ja Marjon kanssa syömässä talon edustalla. Juteltiin niitä näitä ja yhtäkkiä Kirsti sanoi, että Curre muuten lähtee huomenna.

 

Huomenna..?! Hiljainen vastaus "okei" ja teeskennelty hymy tuskaisen tunteen läpi.

Jatkettiin Idan kanssa reippaina siivoamaan vielä alatalli. Muistan tasan tarkkaan sen tunteen, sydämeen koski, kädet lähes vapisivat, itkua nieleskellen siivosin karsinoita. Lopulta avasin suuni ja Idan kanssa juteltiin muutakin kuin niitä näitä, Curresta nimittäin.

Kun saatiin hommat valmiiksi hyvästelin Curren. Otin sen karsinasta ja harjasin sen, käytiin muistaakseni myös pihalla vähän kävelemässä. Vettä satoi. Leikkasin itselleni ison tupon harjaa, se on vieläkin tallessa kirjoituspöydän laatikossa, ikäänkuin pala Currea.

viimeinen kuva Curresta 17.6.12

Syötin ponille leipää kädestä, sitä en ollut montaa kertaa aiemmin tehnyt, sillä Curre saattoi purra, eikä sen puremista saanut yllyttää antamalla kädestä mitään. Mutta enää sillä ei ollut väliä, poni hörisi ja söi leivät, se ei vielä osannut pelätä huomista.

Nojasin Curren kylkeen ja itkin sen harjaan, ajatuksissa risteilivät kaikki yhteiset muistot. En välittänyt leiriläisistä enkä kenestäkään, vaikka kyllähän ne kaikki varmaan ihmettelivät tai säälivät. Mutta halusin viettää Curren kanssa viimeisen hetkeni.

Itkin tallin penkillä ja katselin sateeseen, odottelin että tunti loppuu ja lähden Marjon kyydissä kotiin. Vielä viimeisen kerran silitin Curren otsaa karsinan kaltereiden läpi ja heitin sille leivänpalan. Niinkään se ei olisi ikinä ennen antanut tehdä, se olisi hyökännyt, purrut, nyt se hörisi. Ei siihen voinut paljon koskea karsinassa. Ilmaan jäi hento "heippa" ja viimeinen katse kohti ponia. Aamulla se olisi poissa.

Kotimatkallakin itkin, tiesin, että Marjo ymmärtää. Muistan Marjon lohduttavat sanat "sun pitää vaan ajatella, että se on sille parasta" "nyt suret Currea tämän illan ja sitten käännät uuden sivun elämässä".

Ja niin se vain oli tehtävä.