Marjon valkka 13.8

 

On niin helppoo olla onnellinen.
Ja tyytyy siihen mitä on.

 

On niin helppoo elää nyt ja tässä.

Tämä biisi soi eilen kun ajelin autolla tallilta kotiin. Se jotenkin sytytti, vaikkei mikään lempibiisi nomaalisti olekaan. Pisti miettimään, ajattelemaan. Valkka meni super hyvin ja olin tosi iloinen, onnellinen. Vaikka välillä tuntuu, että kaikki menee päin seiniä, niin on tässä elämässä niitä kivojakin hetkiä, niitä vaan pitää osata arvostaa. Miten pieni juttu onkaan hyvin mennyt valmennus? Aika pieni, mutta mut se teki tosi iloiseksi eilen.

Valmennus tiivistettynä: Ihana auringonpaiste. Korkeushyppyenkka. Itsensä ylittämistä radalla. Tippuminen. Super fiilikset.

 

 

Alkuun tehtiin puomilinjalla siirtymisiä ilman jalustimia. Makkaran kyyläilyt vähän hankaloittivat hommaa.

 

Kahdeksikon muotoisella uralla  ravilähestymisellä ristikkoa. Keskittyminen omaan vartaloon ja sen kiertoon kaarteessa. Kädet saisi olla rennommin ja alempana.

Pääty-ympyrällä mahdollisemman pienessä laukassa ristikkoja. Onnistui tosi hyvin, poni tuli harvinaisen hyvin takaisin ja odotti.

 

 

Samaisella ympyrällä ratatemmossa kaksi pystyä. En saanut ponia oikein kääntymään tasaisesti ulkoa, joten tuli muutama huono hyppy.

Suhteutettua ensiksi pienillä 6 askeleella, lopuksi reippaalla 5:llä. Hyppäsin 110cm okseria, en ollut ikinä aiemmin hypännyt niin isoa estettä, vou! Katsoin vaan, että näyttää aika isolta. Mutta en viitsinyt/uskaltanut laskea tai kysyä paljonko se on, ajattelin että ehkä metrin. Noh suoritusten jälkeen selvisi, että se oli kymppi!! Siis niin siistiä.

Lopuksi hypättiin 100cm rata, poni oli ihan supertykki! Muutamalle esteellä jäätiin vähän kauaksi ja yksi tuli pohjaan ja yksi tie sössittiin ihan total. Mutta muuten meni ihan tosi hyvin! Mua ei ees jännittänyt hypätä niin isoa rataa, valmentajaa ehkä enemmänkin jännitti mun puolesta ;) Pystyi tehokkaasti ratsastamaan ja tekemään ratkaisuja, enkä vaan jäätynyt kauhuissani sinne selkään.

Loppuverkoissa poni pääsi vielä yllättämään ja löysin itseni maasta. Ravailin rennosti kevyttä ravia. Kiinnitin huomiota, että Marjo&Maarit tulevat sivuportista kentälle, noh ei tää nyt oo sen olonen, että kyylää ajattelin. Seuraava sekunti, niin olin polvillani maassa. Heheh. Ei sattunut lähinnä nauratti, kävelin ponin kiinni ja jatkoin loppuverkkaa. On se vaan pirun ovela, mutta myös ihan super hieno ♥

Kuvista kiitos Idalle ja Pinjalle ♥ Videokin tulee ehkä myöhemmin.

Sunnuntaina me pakataan ponit autoon ja lähdetään Muurameen aluekisoihin Keski-Suomen alueen tyylimestaruuksiin. Meen luokat 80/90cm ja 100cm, molemmissa on tyyliarvostelu, jännää.