Terveiset estetunnilta

Maanantaina olin pitkästä aikaa viikolla Keuruulla ja onnistuin vieläpä pääsemään ratsastustunnille, harvinaista herkkua nykyään, mutta sitäkin mieluisampaa! Menin tallille jo innoissani ajoissa, ihanaa kun kerrankin saattoi vain hengailla ja tehdä mitä halusi. Viime aikoina silloin kun tallilla on ollut kauan, siellä on ollut jotain velvoitteita, kuten kisahommat. Nyt vain nautin omasta ajastani!

Harjasin Mintyn oikein perusteellisesti ja siinä vierähtikin yli puoli tuntia. Poni on nyt lomaillut 2 viikkoa ja saa vielä tämän kolmannen olla rauhassa, sitten ehkä palaillaan arkeen pikkuhiljaa. Kiva olisi jos lumet tulisi pian, niin pääsisi hyvin maastoilemaan pikku neidin kanssa. Minty seisoi tosi nätisti koko harjauksen ajan, ajattelin, että se saattaisi olla levoton koska ei ole liikkunut. Mintyn lauma on myös palannut talvitarhaan, kesä on siis mennyttä.

Illan huipennukseksi oli siis ohjelmassa estetunti, kelläpä muullakaan kuin Makkaralla, mua oli selvästi tahdottu ilahduttaa. Oli ihan huippua päästä pitkästä aikaa tunnille ja hyppäämään! Alkuun tehtiin vähän puomitehtävää, joille piti ratsastaa hyvä askel. Koska mulla meinasi olla tässä vaiheessa vielä nappulat hukassa, tehtiin muutama ravirikko ja huono lähestyminen.

Kuvat valmennuksesta syyskuulta © Sara

 

Jatkettiin toisesta suunnasta samaisella puomitehtävällä ja yhdistettiin siihen pikkuhiljaa esteitä. Tärkeää oli hyvä rytmi ja tasapainoiset kaarteet. Tehtävän alku sujui meillä aina helposti, kunhan muistin kääntää tarpeeksi ulkoavuilla. Viimeinen kaarre meinasi helposti valahtaa ulos ja hypyt viimeiselle esteelle eivät olleet ihan niin nättejä. Poni toimi yllättävän hyvin, oikeastaan tosi hyvin, se lähti tosi hienosti eteen aina kun kevensin istuntaani pitkällä sivulla ennen kaarretta okserille, johon tulikin tosi hyviä hyppyjä!

Lopuksi tehtiin vielä uusintaharjoitus. Ensiksi ilman kelloa ja viimeinen kierros kelloa vastaan. Pyrin kääntämään tosi pienet tiet, niin että laukka kuitenkin säilyisi. Makkaran heikkous on juurikin nuo kaarteet, se jää helposti aivan paikalleen eikä reagoi tarpeeksi ulkoa. Tällä kertaa kuitenkin sujui suht hyvin, koska ponilla oli omaa moottoria eteenpäin. Saatiin viimeisellä kierroksella puhdas ja näpsäkkä rata, johon olin tosi tyytyväinen.

Kerrankin ponia pystyi oikeasti ratsastamaan, kun se eteni itse hyvällä draivilla! Ja mitäpä ei voitontahtoinen "ex-kilparatsastaja" tekisi voittonsa eteen, kääsin Marjonkin mukaan rohkeat tiet ottaen mukaan vinohyppyjä. Jostakin se kilpailuhenkisyys vaan puskee aina esiin ;)

Oli parasta ♥